Kisakausi pyörähti käyntiin Juvalla tammikuun puolessa välissä. Kun katsoo liiton kisakalenteria, niin pitää todeta että se kattaa tasaisesti koko vuoden. Liiton johtomiehet ovat tehneet hyvää jälkeä lajin eteen. Viellä kun muistetaan vallitseva tilanne Koronan suhteen ja heittopussi-hallituksemme lähes noitavainoksi kohonnut kuntosalien alasajo. Tähän nähden viellä syvempi kumarrus ja kiitos lajin päättäjille.
Sitten kun viellä löytyy iänikuisia hämmentäjiä ja huhujen keksijöitä, niin soppa valmis. Jukka Matikainen kiteytti asian hyvin, kun sanoi -Jos kerran olen luvannut järjestää voimanoston SM-kisat, niin ne pidetään Pelicans-areenalla, kuntosalilla tai vaikka helluntalaisten kokousteltassa, mutta ne pidetään. Piste.
Juvan kisat pidettiin taas tuttuun tapaan Liikuntakeskuksessa ja rutinoitunut joukko veti taas kunnialla homman kotiin. Pidin jo pikkujunnuna salikisojen tiiviistä tunnelmasta. Jotenkin fiilistä nostaa, kun kaikki on lähellä. Varmistajat, tuomarit ja toimitsijapöytä yms. Tulee vähän tunne, että tehdään tämä yhdessä.
Voi olla että jotain merkitystä on ollut ensimmäisellä ”salilla”, jossa olen treenannut Taivassalon metsien keskellä. Se oli nuoruudenkaverini Markon kotipaikan navetan yläkerran heinälatoon pykätty Golds Gym… Syksyllä oli vähän ahdasta, kun lato täynnä heiniä ja paalin päältä box-kyykkyä. Talven myötä tuli enemmän tilaa, mutta myös pakkasherra treenikaveriksi. Siinnä hölkättiin ensin kotipihalta 10 kilometriä treeneihin amis-viikset huurussa, karhunrautoja ja jänisansoja väistellen. Navetan ylisillä nostettiin kirjaimellisesti ”kylmää rautaa”. Jos pakkanen nousi kestämättömäksi, niin viimeiseksi keinoksi avattiin lattialuukku ja sikalan höyry ja paskanhaju nousi lämmittämään. Tiedän että tätä lukiessa Iiris Suomelalla on housut märät kuin kalakassin pohja… mikä vihreän energian innovaatio…
Ura voimailijana oli myös lähellä loppua tuossa kertomassani paikassa. Ultimaattinen penkkikisa naapurinpojan Askon kanssa päättyi allekirjoittaneen voittoon. Koska tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan täydellinen alistaminen, aloitin hurjan voitontanssin ja kunniakierroksen. Tästä kimpaantunut treenikaveri heitti tyhjän jauhosäkin kasvoilleni ja jatkoin matkaa aukaistusta luukusta alas lehmien syöttöpöydälle sarvia hipoen.
Talon emäntä oli juuri lypsämässä Mansikkiaan, kun rojahdin syöttöpöydälle. Pitkät suvun perinteet agraaritalouden vesana osoitti ensimmäiset sanani säkin alta -Ei kai maitoa läikkynyt lattialle?..
Miikka Heikkinen oli kisojen ”ykköspyssy” ja tehtaili komeasti vetsku-ennätyksiä 125-kiloisiin. Kyykystä kakkosnostolla 255 ja viimeinen jäi välille. Dont worry, tämäkin riittää yhteistuloksen SE-lukuihin selosti Miikka lajien välillä kisastudio asiantuntijoille. Kisa vasta alkaa, kun tanko laitetaan lattialle.
Siinä Heikkinen oli aivan oikeassa. Kolme hienoa vetoa ja yt-SE parani joka nostolla, päätyen 705 totaliin. Kirsikkana kakussa vedon SE 292.5
Onnittelut pitkän linjan nostajalle. Hienoa nähdä aitoa nostamisen iloa.
Tuomas Tikkanen oli RAW- nostajien ykkönen. Omat personal recordsit paukkuivat ja muutenkin lavalla tehtiin laatutyötä. Ihmisenä olen harvoin nähnyt noin fiksua voimanostajaa. Uskon viellä että parhaat vuodet ovat edessäpäin. Fyysinen puoli ja tekninen osaaminen huippuluokkaa. Nyt enemmän uskoa omaan tekemiseen, niin lisäkiloja ropisee.
Nuoret herrat Sulo Niemi, Ville Itkonen ja Aleksi Parviainen toivat uutta verta lavalle. Paljon olen nähnyt viimeisen vuoden aikana uusia kasvoja kisoissa. Hieno homma. Tanko tummaksi ja Tiikerin silmää treeneihin. Näin voimat kasvaa ja pihviä tulee hihaan.
Penkissä Jani Virtanen oli ”kukkulan kuningas”. Hyvä tulos 180 kiloa on nuorelle miehelle laatutekemistä. Paljon kilpaileva voimanoston monitoimimies Jorma Mononen pisteissä toinen. Mononen huippunostaja, laitteiden suunnittelija ja valmentaja. Pystyvä mies. Ei voi muuta sanoa.
Rautakansleri Tapio Laine jaksaa kisata tiuhaan tahtiin. Ei kisat, eikä ikä hyydytä tätä voimanoston Grand oli mania.
Marcus Young ja Raimo Mannelin taistelivat tasaväkisesti seuraavista sijoista.
Vedossa ei ollut tungosta. Tommi Muukkonen ykkösvetäjä 262,5 noteerauksellaan. Allekirjoittanut oli pakotettu parantamaan 90-kiloisten veto- Suomenennätystä, jonka olin menettää Kari Heimoselle.
Ei oikein paras päivä, vaikka luottohuoltaja Jay-Bee Kinnunen teki kaiken mahdollisen.
Noh kolme rekkavetoa kuitenkin ja ennätys pikkasen paremmaksi.
Pikkasen olen ehkä omistushaluinen ennätyksistäni. Toisaalta Tuntemattomassa sotilaassa komppanian päällikkö kommentoi naapurin aluevaatimuksista- Voidaanhan meiltä vaatia… mutta vaikea tulla ottamaan.
Jees, kisat pulkassa ja helmikuussa Munapitäjään. Paikallinen yleishyödyllinen yhdistys Kortti ja Konkurssi järjestää seuraavat kinkerit legendaarisella Suojeluskunta-talolla.
T.Peku