Savonlinnan RB-Gym ja Kalle Räsänen teaminsa kanssa järjestivät 22 kerran voimanosto-kisan Savonlinnassa. Kisat ovat aina olleet laadukkaat, hyvähenkiset ja ennen kaikkea asiat on tehty aina nostajan etu edellä. Kisapäivää edeltävänä iltana käppäilin Pia Kristiinan kanssa Savonlinnan torilla ja ihailtiin kaunista kaupunkia. Siinä koko naama jäätelössä istuessani tuli Daniel Szasko juttusille. Kertoi tulleensa Alavuudelta asti kisoihin. Ei kuulema tarvinnut huoltajaa matkaan, koska auttajia kisan aikana riittää kisajärjestäjien toimesta. Daniel on vielä varuste-nostaja… tosi hieno kädenojennus nostajille ja nyt voi puhua jo todellisesta voimanostoperheestä. Ajat, tavat ja ihmiset muuttuvat. Aikanaan kun tein henkilöjutun Suomen voimanoston ”alikersantti Lehdosta” eli Jarkko Rannasta, niin Jarkko kertoi ensikohtaamisesta parhaan treenikaverinsa Timo Lehtisen kanssa. Ranta oli uskaltautunut mennä harjoittelemaan legendaariseen Otahallin kuntokouluun, jossa tuohon aikaan treenasivat Riku Kiri, Kaiju Lindström, Rauno Rinne, Samy Arling, Timo Lehtinen yms. Tehdessään käsipaino-penkkipunnerrusta 50 kilon hantteleilla, niin Jarkka pyysi ohikävelevää Timo Lehtistä auttamaan käsipainonojen alkuasentoon nostamisessa. Lehtis-Timpan vastaus oli paljon puhuva.
-Jää kyrpä alle.
Häpeilen vieläkin kertoa mitkä mittasuhteet slogani sai. Vuosikausia sen ajan treenikaverit HD-Hänninen, Jalli Kulonen, Orpa Kyksanen, Jay-Bee Kinnunen yms. hokivat tätä kuin Kummelin sketsejä. Ketään ei voinut tietenkään pyytää varmistamaan, mutta jos pyysit kyytiä, niin luvattiin ajaa yli K….tai pizzalla pyysit kohteliaasti suolasirotinta, niin vastaus oli kehoitus jäädä pöydän alle K…
Ei kai tätä lajia turhaan kutsuta äärimmäisyys-lajiksi.
Sitten välillä asiaakin. Suomen kesä oli kauneimmillaan ja lämpötila huiteli yli 30-astetta. Allekirjoittaneellakin meni paino kilon alle, kun ajelin Turusta Savonlinnaan lämppärin päällä. Puolessavälissä matkaa Pia Kristiina ilmoitti posket punaisena, että nyt saa riittää. Sammuttelin lämppäreitä, mutta parisuhde-testinä laitoin penkinlämmittimen päälle. Kolmenvartin päästä huuto oli sitä luokkaa, että tienposkessa majailevat hirvetkin höristelivät korviaan.
Kuitenkin näissä olosuhteissa 36 kilpailijan kisassa muutama levymies teki työnsä todella mallikkaasti. TODELLA ISO KÄSI HEILLE ja aploodit perään. Ilman näitä jokaisen kisan ”työn raskaan raatajia” ja liian harvoin kiitoksen saavia puurtajia ei kisoja järjestetä.
Joskus vitutus-käyrä nousee huippuunsa, kun kuulee jotakin piipitystä levymiehistä kun oli sitä tai tätä. Saatanan ikivalittajat…ottakoot nupin käteensä ja menköön tumputtamaan kotiinsa. Jokaisen nostajan TURVALLISUUS, TERVEYS ja ehkä HENKIKIN on näitten henkilöiden varassa.
Viimeksi Laitilassa FPOn SM-kisoissa Raimo Hiisiöltä repesivät molemmat reidet kyykyssä. Munapitäjän levymiehet ansaitsivat täyden kympin suorituksestaan, kun nappasivat raudat lennossa kiinni, eikä pahempaa päässyt käymään.
Henkilökohtaisesti pyydän Hiisiön pariskunnalta anteeksi karkeaa ja epäasiallista kielenkäyttöni tilanteen jälkeen. Puolustuksekseni sanon, että hermostuin tilanteesta, koska poikani joutui odottamaan nostovuoroaan polvisiteet jalassa useita minuutteja. Minun perseeni on aina kestänyt merivettä, kun jotain paskaa on osunut tuulettimeen. Äidinperintönä on tullut nollatoleranssi, jos lapsiani kohtaan tulee ongelmia. Silloin en valitettavasti ole Fair Play pelaaja.
NAISET
Naisten kisan mieleenpainuvin ja ylivoimaisesti kovin suoritus oli Petra Blomvallin maastavedon ME-nosto 253 sarjaan 82.5 kiloa. Petran ensimmäinen veto 235 oli jo Suomenennätys. Viimeisen yrityksen ennätysnainen jätti käyttämättä vaikka varaa vielä selvästi jäi. Suoritus on uskomattoman kova suoritus naiselta. Sanoisinko jopa, että hipoo suorituskyvyn rajoja.
Selvästi näki että kaikki palaset olivat kohdallaan ”Grande Finalea” varten. Viime syksynä vedettiin KP-Gymillä kaikkien aikojen suurin rauta mitä suomalainen nainen on nostanut. Tammikuussa tuli pieni notkahdus samassa paikassa nostetusta ”Ladyies Night kisassa”. Saalistava naaras-susi oli kylläinen…
Mutta nyt oli playback-time… Herrat Kirselä ja Tiainen olivat laatineet sotasuunnitelman ja Beast kaivettu esiin ja ärsytetty… Ei nytkään voida puhua ultimaattisista treeniraudoista. Pikkasen oli vedetty korokkeen päältä ja lähtö vaikutti nopeammalla ja vahvemmalta. Ensisijaista oli että parhaat paukut säästettiin kisapäivään, eikä somenostoihin ja iänikuisen huomiohakuisuuteen. Petra on esimerkillinen nostaja, jolla on myös tarvittava nöyryys lajia kohtaan. Salille tullaan tekemään työ niin hyvin kuin mahdollista. Juhlapäivänä sitten pyhäpuku ja onnensukat jalkaan. Ei riehutaan ja huudeta ilman paitaa perustreeneissä ja näytellä hauiksia onnistuneen sarjan jälkeen.
Petran vedosta tulee mieleen entisaikojen maastavedon ikoni Vince Anello. Molemmat irrottavat raudan ensin 10 senttiä maasta ja hieman pyöreällä yläselällä kääntävät romut loppuasentoon. Myös pitbull maineen periksiantamattomuus on molemmille luonteenomaista.
Marianne Kosonen oli toinen maailmanluokan nostaja näissä kisoissa. Suomalaisen voimanoston legenda Sakari Selkäinaho oli jo pitkään hionut Mariannen tuloskuntoa esiin. Pohjatyö oli tehty huolella ja pitkällä ajalla. Vanhan legendaarisen heavybändin AC DCn kappaleen kuolemattomat sanat voisivat kuvata tilannetta… pitkä tie on huipulle… ei puutu kuin kappaleen säkkipilli-soolo.
Kyykky otettiin pelkillä siteillä ja briefseillä. 180 ja 200 tulivat varmaakin varmemmin ylös. Viimeinen 215 ei liikahtanutkaan pohjasta. Syitä voi olla monia, mutta katsellessani Mariannen kävelyä, niin melkoisen pahasti alaselän häntäluu-suoliluu nivel näytti olevan kiertynyt vinoon. Tämänkaltainen vaiva usein puristaa jalkaan hermottavat hermojuuret ja käsky ei mene perille lihaksiin.
Penkiltä hurjat 160 58-kiloisella nostajalta. Vedossa puhdas sarja 190-205 ja viimeisellä tiukan taistelun päätteeksi 215.Hurja yhteistulos 575 tiesi uskomattomia pisteitä 557. Montakaan naista ei tallustele telluksellamme tuollaisilla meriiteillä.
Petra Vuolaspuro tuli suuresta tuntemattomuudesta ja paransi naisten penkkipunnerruksen Suomenennätystä kahdesti 75-kilon sarjassa. Ensin varmistelemaan tulos 100-kilosta ja toiseen 116 ja Suski Mantilan recordi historiaan. Kolmannella 118 ja yleisö wend to wild…. ylimääräisellä vielä 120 mutta se oli vielä liikaa. Petralta kuitenkin jäätävä kommentti… jää viellä tavoitteita… Niinpä, kehitys loppuu tyytyväisyyteen
Nina Kiuru oli nyt kuivatellut 44-kiloisiin ja paranteli penkin53.5 ja vedon 95 suomenennätyksiä
Ronja Äkäslompolo teki naisten 67.5 kiloisiin 70 kilon penkkipunnerruksen ja 170 kilon maastavedon.
Naisen nostoissa oli silmiinpistävää nopeus ja räjähtävä voimantuottokyky. Melko harvinaisella tasolla, kun puhutaan naisnostajista. Onkohan kysymys luontaisesta geeniperimästä nopeiden solujen kohdalta. Aikaisemmasta urheilutaustasta esim. yleisurheilussa tai palloilulajeissa.
Tietysti jos harjoittelussa on painotettu nopeusvoimaa ja päänuppi kunnolla mukana kun tankoa käskytetään. Siitähän sitä tulosta syntyy.
Anni Vuorio teki 8/9 vain viimeinen penkki epäonnistui. Sarja 180-82.5-190
Taru Lindholm debytoi ensimmäisissä kisoissa. Vaikka kyykyssä oli vaikeuksia ja alkupaino 65 jäi tulokseksi. Penkki 40 ja veto 85 tulivat jo paljon paremmalla rutiinilla, kun alkujännitys alkoi helpottaa. Vaikka Taru oli välillä kuin Liisa ihmemaassa
MIEHET
Jarkko Forss oli päivän nimi miesten puolella. Kyykyssä kolme kuvankaunista kyykkyä 300-325 ja 340 pelkillä siteillä ja briefsillä. Forssin tekniikkaa voisi verrata 70 ja 80-luvun huippunostajaan Mike Bridgesiin. Hän kehitti ultimaalisen kyykkytekniikan, jota kutsuttiin nimellä Bridges flare. Ed Coan on monesti tunnustanut saaneensa lajin opit Bridgesiltä. Jarmo Virtanenhan ei koskaan ole tunnustanut kenenkään vaikuttaneen hänen nostoihinsa. Todellisuudessa Jarmokin kopioi kyykkytekniikkansa Bridgesiltä.
Huuto pimeyteen oli entisaikojen suosikkielokuva ja Forssin ilon karjahdus onnistuneen kolmannen penkkipunnerruksen jälkeen kertoi valtavasta helpotuksesta. Jarkko on nyt monta kertaa ollut vastaavassa tilanteessa ja aikaisemmin tarinalla oli surullinen päätös. Sympaattisen Forssin tuskan jakoivat kaikki seurakaveri kahden epäonnistuneen 305 noston jälkeen. Viimeiseen hilkku lisää ja rauta onnistuneesti ylös. Aploodit olivat päivän kovimmat ja suuri kivitalon kokoinen apina putosi Forssin hartioilta.
Jan-Erik Maantila teki sarjan 325-215-290 ja kokosi 830 kilon totalin.
Olli Myöhänen kokosi paljainpolvin tyylikkäiden nostojen jälkeen 260-200-300.Raaka-voima rules.
Daniel Szasko nosti varustesarjassa, mutta punaista tuli vähän liikaa. Vain yksi onnistunut per laji ja 695 ei kerro Danielin todellista kuntoa.
Nuorista Valtteri Pekkinen 19.v teki hyvän yhteistuloksen 555 tasaisella sarjalla 200-120-235.Tulevaisuus on Pekkisen jos treenimotivaatio säilyy, sillä ruumiinrakenne ja tekniikat ovat riittävällä tasolla.
Vasta 15 vuotias Tomi Reijonen on jo rutinoitunut nostaja ja moninkertainen nuorten ennätysnostaja. Ruoto on venähtänyt pitkäksi ja pihviä pitäisi nyt koota kroppaan. Erikoisesti lantion alue kaipaisi lisävahvistusta. Tiukassa nostossa polvet painuvat yhteen ja se kertoo karua kieltään pakaran voimanpuutteesta.
Pekkisen ikätoveri Xiangshi Meng esitti päivän nopeimpia maastavetoja. Young Bruce Lee veti hurjat 245 loppuasentoon, joka on kovaa valuuttaa nuorten 82.5 kilon sarjaan. Pientä rutiinia viellä nostoihin,niin on odotettavissa kovia lukuja tulevaisuudessa. Nyt äärinopeat vedot viellä karkaavat välillä liikeradalta.
Penkkipunnerruksessa tulostaso oli hurja ja ennätyksiä tehtiin liukuhihna-tahtiin.
Mikko Malinen teki master ykkösiin 110-kiloisiin 218 ja yritti vielä 221 kiloa viimeisellä, mutta viellä jäi välille.
Saman ikäluokan Kimmo Intke 140-kiloisissa teki puhtaan sarjan 200-210 ja viimeisellä SE 216.
Timo Seppänen M-2 sarjassa 110 paransi heti aloituksella 203 suomenennätystä. Seuraavaan 210 ja 220 sai viivan päälleen pöytäkirjoihin.
Santeri Asikainen hätyytteli 500 paunan rajaa, mutta viellä ei ollut tämän raudan aika.
Jani Virtanen ja Tapio Tappi Laine kokivat kovia, kun jäivät ilman tulosta. Olisikohan Virtanen päässyt ylikuntotilaan, kun veret lensivät nenästä jo ensimmäisessä nostossa. Kunnonajoitus on aina taitolaji ja viimehetken hellekesä on voinut vaikuttaa nukkumiseen, ruokahaluun, neste- ja mineraalitasapainoon. Viimeisistä kovista harjoituksista ei elimistö ole pystynyt palautumaan täydellisesti.
Laine sortui liian piukkaan paitaan ja raudat eivät tulleet rintaan. 69-vuotias ikinostaja on pahemmistakin moteista selvinnyt ja tähtäin on jo WPCn em tai mm kisoissa.
Allekirjoittanut teki palan Suomalaista voimanosto-historiaa kun 56-vuotiaana nostin yleisen sarjan Suomenennätyksen. Sarjassa 82.5 kiloa kyykkäsin neljännellä nostolla 201.5.
En ehkä olisi uskonut kun vuonna 1981 tein 15-vuotiaana Beatles-tukkaisena mopopoikana alle 23-vuotiaiden suomenennätyksen maastavedossa 200 kiloa, että ennätystehtailua jatkuu vuonna 2021….
Siinnä välissä oli tietenkin tuloskuntoa heikentävä vaihe, jossa viina, laulu ja naiset tulivat mukaan.
Kirjoittanut Pekka ”Peku” Anttila.